Vinkkejä työyhteisölle

MS-tauti on hyvin yksilöllinen. Siksi on tärkeää ymmärtää, miten sairaus vaikuttaa itse kunkin työtehtävien hoitoon. Sairastumisen varhaisvaiheissa tutkimus- ja hoitokäyntejä voi olla enemmän, ja sairauteen sopeutuminen voi näkyä työvireessä. Työn tuoma turvallisuuden tunne on kuitenkin omiaan edistämään työkyvyn ylläpitämistä. Ystävällinen ja avoin työilmapiiri on hyväksi koko työyhteisölle.

Työntekijän toimintakyky voi vaihdella

Työkyvyn ennakoiva tukeminen on viisasta. Näin ehkäistään kuormituksen salakavala kasautuminen silloin, kun sairauden oireet eivät näy päälle päin. Työn yksilöllinen muokkaaminen voi olla pienimuotoista, mutta auttaa MS-tautia sairastavaa työntekijää työtehtävien suorittamisessa merkittävästi. Työntekijä usein itse tunnistaa työtehtävien hoidossa kuormittavia tekijöitä.

Toimintakyvyssä voi olla vaihtelua, mihin voidaan varautua ennakoimalla työn kuormitusta ja mukauttamalla tehtäviä tarvittaessa. Työntekijä voi sairauslomalta työhön palatessaan tarvita aiempaa enemmän ohjeita, aikaa työhön perehtymiseen tai apua työtehtävien priorisoinnissa ja työn rutiinien uudelleenluomisessa. Työpaikalla tapahtuvat muutokset, esimerkiksi vaihtuvat tietokoneohjelmat tai toimintaohjeet, voivat kuormittaa tavallista enemmän. Mahdollisuus keskittyä ydintekemiseen ja yhteen asiaan kerrallaan edistää työhyvinvointia.

Työyhteisöllä on suuri merkitys

Sairauden aiheuttamien rajoitusten sijasta on tärkeää keskittyä pohtimaan, miten työtä voidaan sujuvoittaa. Jos sairaus aiheuttaa muutostarpeita, avoin keskustelu koko työyhteisön kanssa voi olla tarpeen. Sairastunut toki itse päättää, mitä hän sairaudestaan haluaa muille kertoa. Työyhteisön on kuitenkin helpompi suhtautua ymmärtäväisesti, kun on perillä esimerkiksi MS-taudin työhön vaikuttavista tekijöistä, erityisesti näkymättömistä oireista kuten uupumuksesta.

Työyhteisön merkitys on suuri työssä jaksamisen kannalta. Sairastuneilla on kuitenkin yksilöllinen tapansa tuoda esiin sairauttaan työpaikalla. Toiset kertovat avoimesti jo tutkimusvaiheessa, mitä mahdollisesti epäillään, ja diagnoosi saattaa olla helpottava selitys pitkään jatkuneille epämääräisille oireille. Toisille pysyvän diagnoosin saaminen on järkytys ja sen käsittelemiseen menee aikaa. Epävarmuus oman sairauden etenemisestä voi tehdä vaikeaksi kertoa diagnoosista, koska ei itsekään vielä tiedä, mitä se tulee tarkoittamaan. Joskus myös toisten reaktiot pelottavat.

Onko oikeaa hetkeä sairaudesta kertomiseen?

Sairastuneet usein pohtivat, missä tilanteessa kertoa sairaudesta. Joskus tuntuu hyvältä kertoa työkaverille kahden kesken, joskus esihenkilön kanssa päätetään kertoa asiasta esimerkiksi viikkopalaverissa. Kertominen voi jännittää, joten olisi hyvä, jos työkaverit voisivat antaa asialle hieman tilaa ja ovat valmiita kuuntelemaan. Jos asiasta kerrotaan kiireen keskellä ja siirrytään nopeasti seuraavaan asiaan, voi tilanne jättää varsin arvottoman tunteen.

Esihenkilöllä on tärkeä rooli. Sairastuneelta voi kysyä, miten tämä toivoo asiaa huomioitavan työpaikalla: Haluaako hän pitää tiedon vain tiettyjen työkavereiden tiedossa? Kerrotaanko siitä myös uusille työntekijöille tai sijaisille selityksenä mahdollisille erityisjärjestelyille?

Miten suhtautua työkaverin sairastumiseen?

Sairastuneet usein toivovat, että työkaverit suhtautuisivat mahdollisimman realistisesti tilanteeseen. Ei ole väärin todeta, että ”onpa kurja juttu” tai ”olen pahoillani”. Kukapa meistä haluaisi pysyvän diagnoosin, oli se mikä tahansa.

Yleensä sairastunut ei toivo kommentteja siitä, miten tuntee jonkun, jonka sairaus eteni nopeasti vaikeavammaisuuteen. Hän ei myöskään kaipaa hyvää tarkoittavia kommentteja tutuista, joilla sairaus ei ole vaikuttanut mihinkään ja jotka ovat juosseet maratoneja ja kiipeilleet vuorille. Ylipäätään voimakkaat ilmaisut siitä, että tietää mistä on kyse, voivat tuntua ikäviltä, kun sairaus on jokaisella omanlaisensa.

Sairaus ei ole sama asia kuin työkyvyttömyys

Ylilyöntejä tulee välttää. Joskus diagnoosi voi herättää asiaa täysin tuntemattomille aivan vääriäkin mielikuvia. Sairaus ei ole sama asia kuin työkyvyttömyys tai edes alentunut työkyky.

Työtehtäviä ei pidä rajata pelkästään diagnoositiedon pohjalta, mutta joskus näin tehdään työturvallisuuteen vedoten. Sairastuneella on kuitenkin oikeus työsopimuksensa mukaiseen työhön ja muutokset tulee tehdä asiallisin perustein, jotta ei syyllistytä syrjintään. Työkykyä arvioi työterveyslääkäri ja työturvallisuutta voidaan edistää riskien arvioinnin kautta.

Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa työnantajaa

Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa työnantajaa tekemään kohtuullisia mukautuksia vammaiselle henkilölle. Vammaisella tarkoitetaan tässä yhteydessä henkilöä, jolla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka rajoittaa tai haittaa työntekoa tai työssä suoriutumista. Vammaisena voidaan pitää myös henkilöä, jonka sairaus aiheuttaa pitkäaikaisia toimintakyvyn rajoitteita suhteessa työn suorittamiseen.

Vaikka työntekijöitä on kohdeltava tasapuolisesti, yhdenvertaisuuslaki sallii kuitenkin positiivisen erityiskohtelun tilanteissa, joissa tosiasiallista yhdenvertaisuutta voidaan parantaa sillä, että heikommassa asemassa olevan työntekijän erityistarpeita otetaan huomion.